Miehistä.

Miesasiat ovat usein ongelmallisia. Jos minusta kiinnostuu joku mies vaikka baarissa, mietin heti että onko sillä joku fetissi isoihin tyttöihin. En ole vieläkään täysin hyväksynyt olevani paksu, enkä halua että joku pitää minusta siksi että olen, vaan siitä huolimatta. Ja silti tiedän että isot tytöt on ihania, seksikkäitä ja kauniita! Itse vaan olen epävarma vartalostani.

Jos mies on minua paljon pienempi, tunnen oloni järjettömän suureksi. En pidä siitä tunteesta, mutta usein päädyn itseäni ohuempien miesten kanssa yhteen. Joskus tuntuu, että mies katkeaa jos sitä halaa liian lujaa. Sängyssä ei voi mitenkään olla päällä, tai miesparka liiskaantuu.

Kerran baarissa näin miehen josta pidin todella paljon. Koitin istua hetkeksi hänen viereensä, enkä mahtunut pöydän ja penkin väliin. Kyykistyin ovelasti pöydän viereen ihan niin kuin olisin suunnitellutkin tekeväni niin, vaikka tiesin hänen huomanneen asian. Lähdin parin sanan jälkeen laskemaan nolostuksen tuomaa punaa pois kasvoilta naistenhuoneeseen.

Sosiaalinen elämä.

Käyn melko usein ulkona. Karaoke on lempiharrastukseni. Joka kerta ulos lähtemistä suunnitellessani pahin ongelmani on pukeutuminen. Vaatteiden pitää näyttää edes jotenkin hyvältä, eikä vatsamakkarat saa paistaa ja pullottaa.

Ensimmäinen ongelma tulee alusvaatteiden kohdalla. Alushousut rullaantuvat helposti vatsan alle, ellei suostu käyttämään mummomallin housuja. Itse en pidä siitä että alushousut nousevat rintojen alle, joten mieluummin kestän vatsan alle rullautuvat.

Rintaliiveissä on pakko olla kaarituet, jotta rinnat pysyisivät edes jotenkin ryhdissä. Kaarituet tulevat helposti jommasta kummasta reunasta läpi, ja alkavat pistää ihoon.

Sukkahousuja on hankala löytää oikeassa koossa, olen kuitenkin suhteellisen pitkä. Joko sukkahousut ovat liian kapeat, tai jos leveys riittää niin pituus loppuu jo puoleen reiteen. Jos sekä pituus että leveys riittävät, on yläosa yleensä niin kummallisen mallinen että myös sukkahousut rullaavat helposti vatsan alle. Käytän lähinnä hameita, joten joskus liian pitkälle rullaavat sukkahousut tuottavat ongelmia. Hankala kipittää baarin vessaan pitäen sukkahoususta hameen läpi kiinni. Pahinta on kuitenkin kävellä ulkona ja huomata sukkahousujen lähtevän seikkailemaan kohti nilkkoja. Koita siinä sitten vaivihkaa kannatella sukkahousuja, ja keksiä mistä löytäisi suojaisan paikan että voisi niitä nostaa.

Muista vaatteista käytän lähinnä niitä jotka ovat puhtaana ja mahtuvat päälle, kunhan ne nyt jotenkin sopivat keskenään yhteen. Yritän yleensä peittää allit ja kyynerpäät katseilta. Uusien vaatteiden ostelu on yleensä masentavaa puuhaa, kun kaupat tarjoavat isoille tytöille yleensä vaan kamalakuosisia telttoja jotka peittävät kaikki muodot. Onneksi asia on hyvää vauhtia muuttumassa!

Paksun naisen historia, eli miksi minusta tuli paksu.

Minut kasvatettiin lihavaksi. Koko teini-ikäni luulin olevani paksu, vaikka oikeasti olin normaalipainoinen. Äitini puhui aina siitä, kuinka upeita molemmat siskoni olivat, ja se sai oloni tuntumaan huonommalta, rumalta ja epäonnistuneelta. Nyt aikuisena olen vasta saanut kuulla, että äiti puhui siskoilleni minusta samoja asioita.

Sairastuin masennukseen 2000-luvun alkupuolella, diagnoosin taisin saada 2005. Söin erilaisia lääkkeitä monta vuotta, mutta en kokenut niiden auttavan minua juuri ollenkaan. Perheeni painostuksen vuoksi leikin pariin otteeseen tervettä, mutta oireet palasivat aina pahempina. Masennuksen alkuaikoina saatoin istua viikon kotona ilman sosiaalisia kontakteja, ainoana harrastuksenani syöminen. Ahmin järjettömiä määriä epäterveellistä ruokaa, se sai oloni hetkellisesti paremmaksi. Ei minulla ollut syytä katsoa mitä söin ja kuinka paljon, kun uskoin jo valmiiksi olevani lihava. Ennen olin palkinnut itseni herkuilla jos pärjäsin jossain hyvin, palkitsemisrutiini muuttui päivittäiseksi. Toki inhosin itseäni ahmimisen jälkeen, mutta pelkäsin median asettamia kauhukuvia syömishäiriöistä, enkä sentään mennyt oksentamaan ruokia ulos. Nykyään joskus mietin, että olisi ollut parempi olla syömishäiriöinen kuin lihava. Järki kyllä sanoo että näin ei ole. Ei ison naisen elämä aina ole kurjaa.

Monet ihmiset, kokemukseni mukaan etenkin miehet kohtelevat lihavia naisia huonosti. Jos on lihava, on myös tyhmä, laiska ja helppo. Isoa naista saa kähmiä ja kopeloida missä vaan. Tuhdille tytölle puhutaan alentuvasti, ehkä jopa hieman säälivästi. Onneksi on myös paljon ihmisiä jotka ymmärtävät, että ihmisyys ei ole kiinni kiloista!